1.7.2023 Lukkarinen-Lukkari ry:n sukuseuran kokous järjestetään 23.-24.9.2023 Valtimolla. Katso uutiset välilehdeltä tarkempi ohjelma. Ilmoittautumisia ja tiedusteluja otetaan vastaan 1.8. alkaen!!! Kokouksessa julkistetaan Nurmeksen Lukkariset-sukukirja. Ilmoittautumiset viimeistään 8.9.!!!!
2015.04.13 DNA-tutkimusanalyysi Lukkarinen sukuhaaroista
Genetiikka apuna Lukkarinen- sukuhaarojen tutkimuksessa
Olemme jo Lukasu- lehdissä hieman raottaneet genetiikan merkitystä perinteisessä sukututkimuksessa. DNA- testauksen avulla on mahdollista selvittää onko kahdella tai useammalla, tässä tapauksessa mieslinjalla yhteistä esi-isää ja jos on, kuinka kaukana menneisyydessä ajallisesti yhteinen esi-isä mahdollisesti voisi olla. Samalla tavalla voidaan testien avulla yrittää hahmottaa kahden naisen yhteistä esiäitiä tai henkilöiden keskinäisiä ”serkkuuksia” molempien sekä isä- että äitilinjojen kautta. Tavallaan kyseessä on testi, joka antaa tuloksen keillä testatuilla on ollut yhteisiä esivanhempipareja menneisyydessä. Tämä varmaan kuulostaa sekavalta ja jopa epäuskottavalta. Minulta onkin kysytty useampaan kertaan kuinka satoja vuosia sitten kuolleilta saadaan otettua näytteitä tutkimuksiin. Yksinkertaistan erittäin monimutkaista prosessia: testaus perustuu elossa olevien henkilöiden sylkinäytteisiin, joista on tilatun testin laajuudesta riippuen mitattu tietty määrä geneettisen perimän sisältäviä DNA-jaksoja. Ihmisen perimä, jota kannamme jokaisessa solussamme, on yksilöllinen, koska perimme kromosomimme puoleksi isältämme ja puoleksi äidiltämme, esimerkiksi isälinjainen Y- kromosomiperimä säilyy lähes muuttumattomana isältä pojalle. Teettämissämme testeissä olemme keskittyneet miesten isälinjoihin ja jokainen mies kantaan mukanaan perimää, jonka on saanut omalta isältään, joka on saanut sen omalta isältään jne. Kun kahta elossa olevaa henkilöä verrataan testien kautta toisiinsa, voidaan tuloksien avulla todeta onko heillä mahdollisesti ollut yhteinen esi-isä eli ovatko he saman suvun eri haaroja. Testi siis kertoo onko henkilöillä mahdollisesti yhteinen esi-isä mutta se myös kertoo sen, jos yhteistä esi-isää ole ollut olemassa esim. viimeisen tuhannen vuoden aikana. DNA- testi pystyy siis luotettavasti kertomaan yhteisestä verisukulaisuudesta tai sen puuttumisesta, testi ei kuitenkaan tietenkään kerro sitä kuka tämä yhteinen esi-isä on ollut, eikä edes sitä milloin hän tarkalleen on elänyt. Tähän tarvitaan sitten perinteisen sukututkimuksen keinot.
Jokainen ihminen kantaa siis mukanaan perimää. Kuinka sitten nämä perimät erottuvat toisistaan ja kuinka kahden tai useamman henkilön keskinäistä geneettistä sukulaisuutta voidaan vertailla? Tarina on pitkä ja monisyinen, jokainen voi halutessaan tutustua itse geneettiseen sukututkimukseen erilaisten tiedelehtien ja internetin kautta. Josko hieman yksinkertaistan tätäkin. Tällä hetkellä vallitsevan teorian ja tutkimusten mukaan nykyihmisen alkukoti on Afrikassa ja sieltä lähteneiden ihmisten kymmeniä tuhansia vuosia kestänyt siirtyminen asuinpaikasta toiseen ympäri maapalloa on pikku hiljaa eriyttänyt geneettistä perimää toisistaan. On syntynyt erilaisia ihmisiä, joilla on erilainen geneettinen kehityslinja. Näiden erilaisten kehityslinjojen eri joukkoja/haaroja kutsutaan haploryhmiksi, jotka merkitään eri kirjaimin ja numeroin erottamaan toisistaan. Suomessa yleisin miespuolinen haploryhmä on N, johon arvioidaan kuuluvan noin 58 % suomalaisista isälinjoista. Toinen yleinen suomalaisten isälinja on I- haploryhmä, johon kuuluu noin 23 % suomalaisista isälinjoista. Kaiken kaikkiaan Suomesta löytyy toista kymmentä erilaista geneettistä isälinjaa, mutta niiden osuudet ovat hyvin pienet. Geneettinen puu, johon erilaiset haploryhmät ja niiden alajaottelut sijoitetaan, perustuu ihmisen DNA:n erikseen määriteltyjen osasten poikkeamiin ja näitä muutoksia kutsutaan mutaatioiksi. Jokainen testattu henkilö voidaan siis sijoittaa tuon rakennetun geneettisen puun oksalle. Vaikka suurin osa suomalaisista isälinjoista kuuluu samaan N- haploryhmään, voidaan heidän välillään tehdä tarkempaa tutkimusta viimeisten satojen ja kymmenien vuosien sisälle sijoittuvasta isälinjaisesta sukulaisuudesta ja tästä on kysymys geneettisessä sukututkimuksessa.
Syksyllä 2012 sukuseura keskittyi tutkimaan Suomen eri Lukkari- haarojen keskinäisiä sukulaisuuksia genetiikan avulla. Tuolloin tutkimus keskitettiin Lukkari- haaroihin valmisteilla olleen Sotkamon Lukkarien sukukirjan vuoksi. Perinteisen sukututkimuksen keinoin 1400- 1500- luvuilta on enää harvoissa tapauksissa mahdollista saada varmistettua tietoa henkilöiden keskinäisistä sukulaisuussuhteista. Kirjalliset lähteet ovat paikoin erittäin aukollisia, merkinnät ovat vaikeasti tulkittavia tai sitten lähteet ovat voineet tuhoutua kokonaan esim. tulipalossa. Kirkon ylläpitämät rippikirjathan yleistyivät vasta 1600- luvun lopulla, sitä aikaisemmin henkilökirjanpito oli verottajan kontolla ja verottajaa ei niinkään kiinnostaneet henkilötietojen tarkka kirjaaminen, vaan vain verovelvollisten verottaminen. Lukkari- haarojen osalta DNA- testaus eli geneettinen tutkimus varmisti jo perinteisen sukututkimuksen keinoin tehdyn olettamuksen siitä, että kaikki Lukkari- sukujen kolme suurinta keskittymää: Kymi, Utsjoki ja Kainuu ovat toisistaan täysin erillisiä sukuja. Samassa yhteydessä aloitettiin myös Lukkarinen- haarojen testaus yhdellä testillä. Tämän testin tarkoitus oli pois sulkea sukututkijoiden aiemmin esittämä oletus siitä, että Sotkamon Lukkarien kantaisä olisi ollut savolainen Lukkarinen. Perinteisen sukututkimuksen keinoin oli jo saatu aikaan lähes aukoton tutkimus, jonka mukaan Sotkamon Lukkareilla ja Savon Lukkarinen- sukuisilla ei ole mitään isälinjaista geneettistä sukulaisuutta. Vertailemalla elävien henkilöiden testejä keskenään (toinen Sotkamon Lukkari, toinen Savon Lukkarinen) saatiinkin varmistus tutkimukseen eli näilläkään suvuilla ei ole yhteistä esi-isää, ei ainakaan lähimpien tuhansien vuosien ajalta.
Syksyllä 2013 tilattiin muutamia eri Lukkarinen- haarojen testejä lisää ja keväällä 2014 sukuseura päätti laajentaa testausta vielä testaamatta olleisiin eri Lukkarinen- haaroihin. Kaiken kaikkiaan Lukkarinen- sukuisia eri sukuhaaroista on testattu kahdeksan. Savon Lukkarinen- sukuisista on tehty perinteisen sukututkimuksen keinoin yksi erittäin laaja tutkimus Reijo Lukkarisen toimesta. Tämä Reijo Lukkarisen tutkimus johtaa kaikki Savon Lukkariset samaan kantaisään 1300- luvun lopulla eläneeseen Nicolaus Lukkariin, joka toimi Turun mustan kirjan mukaan toimi kellonsoittajana ja asui Raision Kuloisten kylässä. Myöhempien tutkimusten mukaan Nicolaus ei kuitenkaan koskaan käyttänyt Lukkari- nimeä sukunimenään, vaan hänen virkanimikkeensä oli ajan tavan mukainen klåckare -kellonsoittaja. Tässä 1900- luvulla tehdyssä Reijo Lukkarisen tutkimuksessa Nicolauksen jälkeläiset pikku hiljaa levittäytyivät Savoon Kangasniemelle, Joensuuhun ja Nurmekseen. Nyt kaikkien näiden kahdeksan DNA- testin avulla yritetään hahmottaa totuutta perinteisen sukututkimuksen, eli erittäin hajanaisten arkistolähteiden, perusteella tehdyn tutkimuksen taustalla.
DNA- tutkimusten analysointi ei ole ihan yksinkertaista. Analysoijan on tunnettava geneettisen tutkimuksen ja tulosten tulkinta. Lukkarinen- haarojen DNA- testit sukuseuralle analysoi asiantuntija Sari Heimonen, jotta testatuille saadaan mahdollisimman oikea ja monipuolinen tieto tuloksista. Analyysin tarkemmat tulokset julkaistaan kokonaisuudessaan tämän tekstin lopussa. Jokaiselle testatulle on toimitettu täydellinen analyysi joko sähköpostina tai perinteisenä paperitulosteena. Alustavasti olemme myös sopineet, että Sari Heimonen geneettisen sukututkimuksen asiantuntijan ominaisuudessa tulisi ensi kesän sukukokoukseemme kertomaan tutkimuksesta ja sen tuloksista.
Alla kuitenkin vielä jo uusimmassa Lukasu- lehdessä julkaistu kaaviokuva eri Lukkarinen- haarojen keskinäisestä geneettisestä sukulaisuudesta tai sen puuttumisesta. Sukuhaarojen varhaisimmaksi esi-isäksi olen oheiseen laatikostoon merkinnyt Reijo Lukkarisen tutkimuksessa olevat esi-isät syntymäaikoineen ja asuinpaikkoineen. Kahdeksan testattua henkilöä olen henkilötietosuojan vuoksi merkinnyt eri kirjaimilla. Se tärkein, kuten etukäteenkin oli arvattavissa, eli haploryhmä on kaikilla testatuilla sama: N. Savo on historialtaan ja väestön liikkumiseltaan suhteellisen homogeeninen alue. Ulkopuolista geneettistä perimää muualta Euroopasta on toki tullut vuosituhansien saatossa esim. lisääntyneen kaupankäynnin mukana. Tehtyjen DNA-testien perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että kaikilla mainituilla sukuhaaroilla ei suinkaan ole yhteistä esi-isää ihan lähihistoriassa ja tässä tapauksessa tarkoitan lähihistorialla viimeisintä tuhatta vuotta. Iisalmen Pajujärven geneettinen yhteys Joensuun Kontiolahden Lukkarinen- haaraan on selvä, samoin tässä tutkimuksessa vielä H- testihenkilöön, jonka varhaisimman esi-isän tutkimus on vielä kesken. Myös Kiihtelysvaaran Lukkarinen- haaran esi-isällä on yhteys edellä mainittuihin. Nurmeksen Kuohatin ja Karhunpään sukuhaaroilla näyttäisi myös olevan keskinäinen yhteys toisiinsa. Nurmeksen Karhunpään sekä Kiihtelysvaaran haaroilla on myös yhteys Iisalmen Pajujärven haaraan mutta nuo yhteydet tulevat esiin 25 markkerilla eli alemmalla tasolla (= vähemmän vertailtuja DNA-jaksoja) kuin aiemmin mainitsemani yhteydet. Käytännössä se tarkoittaa, että näiden sukujen geneettinen yhteys on todennäköisesti vanhempi kuin muiden sukuhaarojen. Olennainen tieto on myös se, että Kangasniemen ja Pyhäjärven Lukkarinen- haaroilla ei näiden tulosten valossa näyttäisi olevan läheistä isälinjaista yhteyttä muihin tutkittuihin Lukkarinen- sukuisiin haaroihin.
Suomessa sukututkimuksen apuna käytettävät geenitestit tilataan yleensä yhdestä ja samasta yhdysvaltalaisesta DNA- testeihin erikoistuneesta laboratoriosta. Kaikki nämä suomalaiset testit ovat samassa tietokannassa ja yksi tärkeä ulottuvuus onkin tulosten vertailu myös muihin suomalaisiin isälinjoihin, joita tietokannassa on jo tuhansia. Tulosten alustavassa vertailussa tulikin esiin mielenkiintoisia yhtymäkohtia muutamaan muuhun savolaiseen tai karjalaiseen sukuun, esimerkiksi Lappalaisiin ja Raassinoihin. Näitä geenitestein saatuja tuloksia täytyykin nyt ryhtyä tutkimaan perinteisen sukututkimuksen keinoin, toivottavasti yhteistyössä näiden mahdollisiksi sukulaissuvuiksi paljastuneiden sukujen kanssa. Tässä vaiheessa on myös pakko todeta, että vaikka DNA- tutkimustulokset antavat viitteitä yhteisen esi-isän olemassaoloon, se eivät kerro tarkalleen esi-isän paikkaa isälinjassa. Matemaattisilla todennäköisyyslaskelmilla voidaan hahmottaa tietty aikajänne, koska esi-isä todennäköisimmin on elänyt mutta täsmällistä aikaa laskelmatkaan eivät kerro. Usein ne kuitenkin antavat hyvää viitettä siihen, että kannattaako ylipäätään etsiä yhteistä kanta-isää historiakirjojen aikakaudelta. Saatuamme nyt geneettisen sukututkimukseen paneutuneen henkilön tekemän tarkemman analyysin, pystymme paremmin keskittymään perinteisen sukututkimuksen keinoin rakentamaan Lukkarinen sukupuuta. Reijo Lukkarisen tutkimuksista on ollut pohjatyössä apua mutta tässä vaiheessa meidän on pakko todeta, että geenitestien mukaan ainakaan Kangasniemen ja Pyhäjärven osalta tutkimukset eivät valitettavasti pidä paikkaansa. Myös nyt keskinäisen isälinjaisen yhteyden varmistaneet sukuhaarat joudutaan tutkimaan uudelleen arkistolähteistä. On hyvinkin mahdollista, että yhteinen esi-isä ei ole ollut lainkaan edes Lukkarinen- sukuinen alun perin vaan historiassa on mentävä vieläkin kauemmas. Ammattilukkareita, joista sukunimi juontaa on kuitenkin ollut jo ammoisista ajoista ja jokainen heistä on periaatteessa voinut aloittaa ihan oman sukunsa.
TUTUSTU SARI HEIMOSEN LAATIMAAN LUKKARINEN- SUVUN DNA-ANALYYSIIN TÄÄLTÄ: Lukkarinen DNA-analyysi
01.09.2017 Nyt on aika tarkistaa ja lisätä sukutietoja piakkoin julkaistavaan Keskisen Suomen Lukkaristen sukukirjaan !!! Lisätietoja Uutiset-otsikon alta!- Kirja valmis ja tilattavissa!